Kansainvälinen diabetesliitto ennustaa maailmanlaajuisen diabeteksen esiintyvyyden olevan noin 643 miljoonaa henkilöä vuoteen 2030 mennessä¹. Diabeettista munuaissairautta esiintyy jopa 40 prosentilla diabetesta sairastavista potilaista².

Vaikka albumiinin ja kreatiniinin välisen suhteen (ACR) tiedetään olevan munuaissairauden varhaisin markkeri³, ACR-testaus on edelleenkin vähäistä^4-6. Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten kvantitatiivinen ACR-vieritestaus parantaa diabeettisen munuaissairauden diagnosointia ja muuttaa ratkaisevalla tavalla potilashoidon kokonaistilannetta¹. Se on mullistanut lääketieteen ja säästänyt miljoonia henkiä1.¹ It has revolutionised medicine and saved millions of lives¹

Maailmanlaajuinen munuaissairauksien tautitaakka

8–16 prosentilla aikuisväestöstä on jonkinlainen munuaisvaurio, ja joka vuosi miljoonat kuolevat ennenaikaisesti krooniseen munuaissairauteen liittyvien komplikaatioiden vuoksi⁷. Ajan myötä pahenevaan diabeettiseen munuaissairauteen liittyy kasvanut sydän- ja verisuonitapahtumien, aivoverisuonitapahtumien sekä munuaissairauksien ja -kuolleisuuden riski⁷.

Kehittyneissä maissa loppuvaiheen munuaissairaus on merkittävä kustannusten aiheuttaja potilaille, heidän perheilleen ja veronmaksajille8. Loppuvaiheen munuaissairautta sairastavat potilaat tarvitsevat dialyysihoitoa tai munuaissiirron; tämä on erittäin kallista ja kuluttaa huomattavan osan terveydenhuollon määrärahoista⁸.

Diabeetikoilla sydän- ja verisuonikomplikaatiot sekä munuaiskomplikaatiot ovat yleisin kuolinsyy, mutta suurin osa näistä potilaista ei tunne diabeteksen komplikaatioita³.

Munuaissairautta kuvataan usein ”piileväksi”, koska munuainen voi menettää 90 % toimintakyvystään ennen kuin oireita ilmenee⁸. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on todettu, että tauti voi vaivata yhtä aikuista kymmenestä, mutta vain kolmanneksella näistä on diagnosoitu sairaus⁹. Sama tutkimus osoitti, että kuolleisuus oli merkittävää tässä populaatiossa ja että suurin syy sairaalakäynteihin ja -kuluihin olivat krooninen munuaissairaus ja siitä aiheutunut sydämen vajaatoiminta.⁹ Näin on huolimatta siitä, että munuaissairauden varhainen havaitseminen ja hoito voivat hidastaa sairauden etenemistä tai jopa estää sen kokonaan⁸.

Kardiovaskulaaristen ja munuaisiin liittyvien komplikaatioiden varhainen havaitseminen on ratkaisevan tärkeää hoidon aloittamisen ja taudin etenemisen pysäyttämisen kannalta⁸.

ACR on varhaisin markkeri

ACR-tasot liittyvät sydän- ja verisuonitautien riskiin, munuaissairauksien etenemiseen ja kuolleisuuteen¹⁰. KDIGO suosittelee kattavaa kroonisen munuaissairauden määritystä, jossa huomioidaan albuminuria arvioidun glomerulusten suodatusnopeuden (eGFR) kaikissa vaiheissa^11,12. Tyypin 2 diabetesta sairastavilla potilailla diabeettisen munuaissairauden diagnoosi auttaa lääkäreitä säätämään hypoglykemialääkitystä, kuten glukagonin kaltaisen peptidi-1:n (GLP-1) reseptoriagonistien ja natriumin- ja glukoosinkuljettajaproteiini 2:n (SGL-2) estäjien annostusta, välttämällä vasta-aiheisia lääkkeitä ja käyttämällä muita varoen mahdollisten vakavien komplikaatioiden, kuten hypoglykemian, välttämiseksi^11,12.

ACR:n tiedetään myös olevan varhaisin munuaissairauden markkeri³. Äskettäisessä tutkimuksessa havaittiin, että diabetesta sairastavien potilaiden rutiininomaisen ACR-vieritestauksen perusteella 8,6 % potilaista sairasti ja 9,9 %:n epäiltiin sairastavan diabeettista munuaissairautta¹³. Diabeettista munuaissairautta sairastavien potilaiden ryhmässä lääkitystä muutettiin 46 %:lla potilaista ACR-arvojen perusteella¹³.

ACR voi osoittautua hyödylliseksi seulontatyökaluksi myös kroonisen munuaissairauden ja mikrovaskulaaristen komplikaatioiden tapauksessa^4,5. Kaikesta tästä huolimatta ACR-mittauksia tehdään edelleen vähän monissa maissa eri puolilla maailmaa^4-6.  

Nopea vieritestaus potilaiden hoitotulosten parantamiseksi

ACR-mittaus voidaan tehdä sekä laboratoriotesteillä että vieritestauksella (Point-Of-Care Testing, POCT)^13,14. POCT:n avulla potilaat ja heitä hoitavat terveydenhuollon ammattilaiset voivat tehdä hoitopäätöksiä potilaan käynnin yhteydessä. Tulokset saadaan muutamassa minuutissa, ja niistä voidaan keskustella heti potilaan kanssa^13-16.

POCT pystyy parantamaan tavanomaisen hoidon kulkua sekä tuottamaan toimintaan liittyviä ja taloudellisia hyötyjä^18-20. Tämä on kätevempää potilaille, ja sen on osoitettu lisäävän ymmärrystä, motivaatiota ja potilastyytyväisyyttä^15-17.

Pieni- ja keskituloisissa maissa sekä resurssien suhteen rajoittuneissa tai etäisissä hoitopaikoissa POCT voi tarjota lisähyötyjä laboratoriokokeisiin verrattuna^20-22. Nyt on saatavilla useita vieritestauslaitteita, jotka yhdistävät ACR-mittaukset muihin hyödyllisiin parametreihin (HbA1c, lipidiprofiilit jne.), ja niiden on osoitettu tuottavan kvantitatiivisesti tarkkoja tuloksia laboratoriokokeisiin nähden^21,22.